24.3.2009

Porsaita hakemassa


Estelle kävi eilen hakemassa Pohjois-Ardèchesta viisi uutta pientä porsasta, ihan tavallista vaaleanpunaista. Viime vuonna olin hänen mukanaan, siitä tulikin aikamoinen seikkailu. Oli maanantai aamupäivä, lähdimme heti kun Estelle oli lypsyiltänsä valmis. Lauantaina oli kuollut yksi vuohi johonkin vatsatautiin ja toinenkin vuohi oli sairastunut, joten Bassetit halusivat varmistua, ettei mistään vakavammasta epidemiasta ole kyse. Otimme tämän kuolleen vuohen maasturin lavalle possunpahnojen sekaan viedäksemme sen matkan varrella tutkittavaksi eläintieteelliseen laboratorioon Valencen lähelle. Jacky on rakentanut eläinten kuljetusta varten lavan päälle puisen kehikon, jonka päällä on pressu, kyljet avoimena niin että ilma kulkee. 

Ajoimme moottoritietä pitkin parikymmentä kilometriä kohti Valencea, tällä kertaa ei lujaa vaan ihan maltillisesti. Alhaalla laaksossa oli kova puuskainen tuuli ja yhtäkkiä Estelle ratin äärestä parahti pahasti. Kehikko lensi lavalta! Tuulenpuuska oli tarttunut pressun alle ja heittänyt koko komeuden keskellä moottoritietä! Kaikeksi onneksi ketään ei ajanut ihan takanamme, kehikko ei jäänyt ihan keskelle tietä ja kaiken lisäksi puolen kilometrin päässä oli huoltoasema. Siinäkin kävi tuuri, niitä kun ei ole kovin tiuhaan. Estelle juoksi täristen soittamaan huoltoasemalta apua, onneksi sekin on hienosti järjestetty Ranskan yksityisillä moottoriteillä. 

Meillä ei ollut aavistustakaan, oliko kehikko aiheuttanut onnettomuutta ja lisäksi meillä oli se kuollut vuohi lavalla… Näin sen nyt ensimmäisen kerran: sen pää oli puoliksi syöty (ehkä kettu edellisenä yöllä), se oli likomärkä, oli satanut, joten se oli aika hurjan näkönen. Kuolleitten eläimien kuljettaminen tällä tavalla ei kaiketi ole oikein sallittua, varsinkin jos olisi ollut kyseessä joku epidemia. Onneksi meillä oli nämä pahnat ja siinä huoltoaseman parkkipaikalla apua odotellessamme peitimme vuohen pahnoihin. Parinkymmenen minuutin kuluttua paikallinen Team Ahma toi ehjän kehikon huoltoautonsa lavalla ja kiinnittivät sen väliaikaisesti ylösalaisin tiukasti. Kaiken tämän he tekivät ilmaiseksi ja ystävällisesti. Estelle oli tällä välin soittanut (raivoten) Jackylle, joka oli jo matkalla lisäköysien kanssa. Meillä kaikilla oli edelleen nenät valkoisina. Mitä kaikkea olisi voinut tapahtua… Jacky ei ollut tajunnut, että Estelle aikoo mennä moottoritietä pitkin, siksi hän ei ollut kiinnittänyt kehikkoa sen paremmin. Pikkuteillä ei olisi ollut ongelmaa.

Eläinlääkäri laboratoriossa oli ystävällisesti vielä paikalla, vaikka kello oli yli puolenpäivän, jolloin kaikki ranskalaiset lopettavat työt ja lähtevät lounastamaan. Saimme siis vuohen tutkimuksiin, ajoimme sovittuun paikkaan tapaamaan Jackyä, söimme lounaan, kehikko oli hirtetty kiinni visusti ja vihdoin pääsimme lähtemään kohti porsaita.

Tämä sikatila on korkealla vuoristossa lähellä Tournonia. Siellä emakoilla on luksusoltavat, lääniä piisaa tonkia silloin kun eivät ole synnytysosastolla, joka oli upouusi, hienosti toimiva. Eri-ikäisille porsaille oli omat tilansa ja sieltä saimme kainaloomme neljä suloista pientä töpselinenää. Paluumatkalla ajoimme pikkuteitä pitkin, possut pötköttivät pahnoilla tyytyväisinä, ja kotona Filou, bordercollie, oli ikionnellinen saadessaan hoidettavakseen uudet pienet porsaat, joita se rakastaa yli kaiken.

Matkustaminen väsyttää


Nyt tultiin perille…

3 kommenttia:

  1. hei sus! käykkö kattomassa ilmarin tänään avaamaa blogia. sil oli tänään 13v synskärit. sen blogi on mun blogilistassa disappeared memory.

    VastaaPoista
  2. nii ja koska sä ite alat kirjottaa näit kommentteja kans kysyy nimimerkki epätietoinen

    VastaaPoista