Ensimmäisiä asioita, mihin kiinnitin täällä huomiota, oli eri eläinten ystävällinen ja luottavainen suhtautuminen sekä toisiin eläimiin että ihmisiin. Tosca sopeutui tähän heti, joskin lehmät pelottivat ensin. (Toscan ensimmäinen ranskankielinen sana oli »Bœuf!» kun näki ensimmäisen kerran lehmän!) Parin viikon täällä asumisen jälkeen Mutsikka, ikivanha puolivilli kissa, toi neljä pentuaan meille hoidettavaksi. Se oli tarkkaillut Toscaa jonkin aikaa ja tullut siihen tulokseen, että hyvään hoitoon pääsevät, se kun ei itse niistä enää piitannut. Niin meille tuli sitten Veikka, Vilukka, Kinkeri ja Pikkane, jotka majoittuivat pihapiiriin. Niistä ja niiden pesueista sitten enemmän toiste.
Viime kesänä yksi pässi oli itsepäisesti päättänyt olla hevonen. Se ei millään suostunut menemään lampolaan vaan vietti aikaansa viikkotolkulla hevoshaassa. Lisäksi ne mustat, pienet kiinalaispossut viihtyivät parhaiten siellä hevosten jaloissa…
Bassettien bordercollie Filou rakastaa yli kaiken pieniä porsaita. Joka kevät, kun uudet porsaat on haettu, Filou viettää aikaansa niiden aitauksessa huokaillen ihastuksesta. Se rakastaa niitä vielä sittenkin kun ne ovat kasvaneet yli sata kiloisiksi, muttei ihan niin tulisesti…
Ainakin täälläpäin Ranskaa ihmiset suhtautuvat hyvin ystävällisesti eläimiin. En ole nähnyt kertaakaan mitään vihamielisyyttä; ellei varsinaisesti ystävällisyyttä niin sitten välinpitämättömyyttä. Kaupungeissa ja kylissä koirat ja kissat ovat vapaina, vihaisia koiria en ole nähnyt. Eläimet kuuluvat jokapäiväiseen elämään, tosin koirat ja kissat ovat aina ulkona, jopa Bassettien pieni villakoira Hacley, joka kuoli viime talvena 19 vuotiaana!
Tosca ja Veikka ikkunalaudalla.
Tosca ja Poitsu iltapäivälenkillä
Hauska tutustua!
No mikäs pikku sintti se siinä on…
Hevoset, lampaat ja possut sulassa sovussa samalla laitumella.
Harmi kun ei ollut kameraa mukana silloin,
kun pikkupossut tutustuivat hevosiin turvat ja kärsät yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti