Emäntäjumppa

Kun kuulin, että naapuritilan nuorikko Severine vetää Rochessauvessa jumppaa, Gym Tonicia, lähiseudun naisille, menin tietenkin mukaan. Severine on kolkyt ja risat, kahden syötävän suloisen pikkupojan äiti, energiapakkaus, joka nyt opiskelee lähihoitajaksi. Hän on opiskellut myös liikuntaa ja on ihan laillinen jumppatuntien vetäjä, hyvä sellainen. Täällä se on aika tarkkaa, osallistujilla täytyy olla lääkärintodistus vakuutusta varten. Tosin sen lääkärintodistuksen sain Estellen eläkkeelläolevalta silmälääkäri-isältä… Senkin todistuksen kirjoitti hänen eläkkeelläoleva työterveyslääkärivaimonsa siinä ruokailun yhteydessä ja silmälääkäri vaan allekirjoitti sen, »Oui, terve on!»

Maanantai-iltaisin Severine tulee hakemaan ensin minut, sitten kaksi muuta naista napataan kyytiin matkan varrelta »roskiksilta», johon he tulevat omilla autoillaan ja sitten huristellaan kimppakyydillä, LUJAA, mäkeä alas Rochessauven kylän »seuraintalolle» vai miksihän sitä tilaa nyt kutsuisi… Se on rakennettu entisen, nyt tyhjillään olevan ala-asteen kylkeen, suht ankea iso sali, kulunut betonilattia, aprikoosinväriset seinät, katossa koristuksia joistain menneistä juhlista, jääkaappi, pakastin, lavuaari ym. tarpeellista juhlien järjestämistä varten. Talvella kylmä kuin mikä, kamina pistetään äkkiä porottamaan, siinä se lämpiää sillä aikaa kun suoritetaan nämä pakolliset kolme poskisuudelmaa jokaiselta jokaiselle çavatusten kera. Meitä on tusinan verran kaiken kokoisia, ikäisiä, näköisiä, kuntoisia… Silloin kolme vuotta sitten, kun tämä jumppa alkoi, se oli lähinnä naisten vapaailta kotihommistaan, liikunta siinä oli sivuseikka, mutta nyt huomasin näiden vakinaisten ryhdistäytyneen ja kunto on silminnähtävästi parantunut. Useat ovat jopa hoksanneet, että se musiikki on niinkuin tahdin pitämistä varten, ei vain taustamusiikkia… Kälätys on kova, Severine kertoo juttuja, kaikilla on hauskaa ja kuitenkin jos vain haluaa, koko tunti on hikistä, tehokasta jumppaa ja hyviä venytyksiä. Oma kuntoni on kohonnut huomattavasti ihan tämän jumpan ansiosta. 

Kerran vuodessa järjestetään kunnon syömingit ja tanssit paikallisen jalkapallokerhon kanssa. Kerran teemana oli Choucroute, alsassilainen hapankaali-liha-makkara-ihanuus, toisen kerran Couscous. Saaduilla pääsylippuvoitoilla Severine on hankkinut Gym Tonicille kaikenlaisia kidutusvälineitä; steppilautoja, kuminauhoja, jumppapalloja, käsipainoja ym. Joka kerta hän on keksinyt jotain uutta ohjelmaa.

Aikaisemmin kävin keskiviikkoisin vielä täällä ylhäällä Coironilla Berzèmin kylässä toisella jumppatunnilla, mutta nyt Severine on lopettanut sen opiskelunsa takia. Se pidettiin kunnantalon »kirjastossa»; pieni huone, jossa kirjoja tuskin kymmentä hyllymetriä, toisella seinällä jääkaappi, vastapäisellä seinällä tämä kirjahylly, kokouspöydät, tuolit ja äänestyskoppi siirrettiin syrjään, lattia lakaistiin ja sitten vaan jumppaamaan Jacques Chiracin valvovan katseen alla. (Nicolas Sarkozyn kuvan alla en koskaan ehtinyt jumppaamaan…) Vähän täytyi sovitella, ettei tönäissyt tai humauttanut naapuria tai huitaissut kirjoja lattialle… Ja tunnin jälkeen hurjaa mimmirallia kotiin, vähän jotain syötävää, lasi viiniä ja nukkumaan…