19.5.2009

Ranskalaiset syömingit

Ranskalaisten elämähän tunnetusti pyörii syömisen ympärillä. Kassaneiti puolenpäivän kieppeillä toivottaa »Bon appétit!» eikä »Bonne journée!», niinkuin muulloin, koska luonnollisesti kaikki häipyvät nauttimaan parin tunnin lounastaan kello kaksitoista. Kaupat, postit, pankit ovat silloin suljettu, koska kaikki (paitsi turistit) syövät silloin.

Basseteilla käy usein ruokavieraita, sunnuntailounaalla tai muuten vaan illalla. Omaa väkeä on jo seitsemän, joten tuosta vaan ilman mitään sen kummempia suunnitelmia illallinen järjestyy isollekin porukalle käden käänteessä. Näin tapahtui juuri pari päivää sitten kun tytär Emeline putkahti pihalle kahdeksan ystävänsä kanssa sunnuntai iltana ilman ennakkovaroitusta. Syöjiä yhtäkkiä 15! Ei mitään ongelmaa, Jacky alkoi avata torilta tuomiaan ostereita alkupalaksi, kellarista haettiin itsetehtyjä makkaroita ja pâtéita, juustolasta juustoa uunissa lämmitettäväksi salaatin kanssa, oma kani paistumaan uusien perunoiden kanssa… Sitten vielä leipää, juustoja, kirsikoita, mansikoita… Kaikki tulivat ravituiksi.


Huître (osteri), joita Jakcy tuo aina torilta, 
raikkaita, meren makuisia

Normaali kaava päivällisille on ensin ostereita epävirallisesti siinä keittiön pöydän ääressä seisten sillä aikaa kun valmistetaan lämmintä ruokaa. Jacky availee ostereita ja jakelee niitä sitä mukaa vieraille jutustelun lomassa. Juomana valkoviiniä. 


Saucisson (kuivamakkara), tässä torin tarjontaa

Vähitellen siirrytään nelimetrisen kastanjapuisen ruokapöydän ääreen. Kaikki auttavat kattamisessa, ei mitään hienostelua. Pöytään nostetaan saucisson-makkarat, pâté, caillette (jättilihapulla), kaikki itse tehtyjä omista sioista koko vuoden tarpeiksi. Näitä napsitaan leivän ja viinin kera. Pöydässä saattaa olla myös oliiveja ja cornichons (pikkukurkkuja).


Tarte au fromage de chèvre (vuohenjuustopiirakka)

Sitten seuraava alkupala, tarte au fromage de chèvre, omista juustoista tietenkin ja munat omilta kanoilta, ripaus timjamia ja loraus oliiviöljyä… Tämä syödään joko sellaisenaan tai vihreän salaatin kanssa. Salaatti tuodaan pöytään yleensä sellaisenaan, lehdet vain pestynä ja jokainen sekoittaa itse sekaan sinappi- tai majoneesikastikkeen. Salaatti on rapeaa, maukasta, mehevää, ei tarvitse mitään kylkiäistä makua antamaan.


Pot-au-feu (lihakeitto)

Vihdoin päästään pääruokaan. Talvella se on usein jotakin sianlihasta tehtyä, omista possuista tietenkin. Pot-au-feu on porissut tuntitolkulla kaminan päällä valtavassa kattilassa, samoin herkullinen linssipata. Usein lihapalat syödään erikseen, joko ennen tai jälkeen liemen tai mössön. Sian luut ovat antaneet muhevan maun. Yleensäkin ruoka on hyvin yksinkertaisista aineksista tehty, raaka-aineet vaan ovat niin loistoluokkaa. Omia tuotteita ovat siis myös kanat, kanit ja karitsat. Yllättävää minulle oli se, että täällä käytetään sumeilematta kamalan näköisiä itäneitä, pehmeitä perunoita paistettuina, ja ne ovat herkullisia! En ikinä olisi itse moisia käyttänyt, tunkiolle olisin kaaressa heittänyt. Paistettuihin perunoihin lisätään paljon valkosipulia ja persiljaa, siinä se. Uudetkin perunat aina paistetaan, täällä ei ole sitä harrasta »uudet perunat!» -kulttuuria kuin Suomessa. En ole koskaan maistanut täkäläisiä uusia keitettyinä, lienevätkö niin makeita kuin Suomessa. Lämpimän ruoan kanssa on useimmiten jotain vihannesta. Ihan käytännön syystä, eli iltalypsyn takia, ruoka usein itsekseen porisee sillä aikaa kun Estelle ja Jacky ovat lypsyllä. Mihinkään monimutkaiseen ei siis voi ryhtyä ainakaan illalla, ehkä sitten sunnuntaina lounasaikaan.

Eikä tässä vielä kaikki (vaikka itse olenkin jo kuukahtanut tässä vaiheessa)! Nyt tuodaan juustot pöytään ja porukka syö kuin ei olisi koskaan ruokaa aikaisemmin nähnytkään… leipää ja juustoa ja punaviiniä. Harmittavaa kun ei vatsani enää kykene kuin pieneen murenaan.

Täällä on tapana, että vieraat tuovat jälkiruoan, kakun, tortun, jäätelöä, mitä milloinkin. Usein myös hedelmiä, tällä hetkellä kirsikoita ja mansikoita, kohta persikoita ja aprikooseja. Sesonkia seurataan. Ja kaikki tämä ihanuus huuhdellaan viinillä alas. Viiden litran viinikanisterin hyvää pöytäviiniä maksaa 10-12 euroa!

Ruokailun jälkeen kaikki auttavat pöydän korjaamisessa. Pöytäliinaa ei käytetä, kaikki roskat kuten makkarankuoret, luut ym. sysätään pöydälle, josta ne sitten lakaistaan ruokailun päätteeksi pois ja eläimille ja pöytä pestään. Eikä jälkeäkään isoista syömingeistä!

18.5.2009

»Kukko-rää-rää-kyyyyy!»


Ilmojen lämmittyä aloin vihdoin pitää kylpyhuoneen ikkunaa auki läpi yön. Mukavaa raikasta ilmaa leijui sisään, mutta siinä sivutuotteena sain myös uuden torkkuherättäjän… Kylpyhuone on kanalan puoleisessa päädyssä ja nyt joka aamu viiden jälkeen uniini sekoittuu epävireisen kukon epätoivoinen äänenavausyritys. Se ei todellakaan ole yksinkertainen puhdas »kukkokiekuu» vaan usein monitavuinen »kukko-rää-rää-kyyyyy» (piafmaisella ärrällä), jossa lopputavu lannistuu ja lopulta sortuu kokonaan. Joskus kiekaisu loppuu heti alkuunsa: »kukko-räää», äsh eiku uudelleen: »kuk-kuk-rääää-kyyyy…». Voi reppanaa! Olisikohan nuoren kukon äänenmurros? Mutta sisua on pojalla ja suuret luulot itsestään! Pari kertaa sieltä on tullut jokseenkin mallikelpoinen kiekaisu, joten ehkä tuolla harjoittelumäärällä jonain päivänä, tai siis aamuna… Jään odottelemaan.