Esiäiti Mutsikka

Kaikkien, no ainakin melkein kaikkien Coironin kissojen esiäiti Mutsikka on alueen ehdoton matriarkka. Se on jo parinkymmenen vuoden ikäinen, vaikka yleensä täällä kissat elävät vain muutaman vuoden ja häviävät sitten maisemasta. Se on häijyn näkyinen, ja häijy se osaa ollakin. Sillä on upean kiiltävä, tiheä mustan ja ruskean juovikas turkki. Sen vasemmassa huulessa on valkoinen täplä, joka näyttää paiseelta. Sillä on ilkeät silmät ja töpöhäntä, en tiedä onko tapaturman tulos vaiko syntymästään saakka. Vuodesta toiseen se itsetietoisesti vaeltelee Périchonin ja La Miranden väliä. Tässä yhtenä päivänä seurasin ikkunasta, kuinka Mutsikka arvokkaasti käveli tuossa rinteessä ja kuttulauma varovasti parijonossa sen perässä. Mutsikka ei edes taakseen katsonut, se tiesi paikkansa lauman johtajana.

Kun muutimme La Mirandeen viitisen vuotta sitten, meillä ei ollut minkäänlaista kokemusta kissoista, mitä nyt naapurin Topi-kissa Tarkk'ampujankadulla, joka aamuin illoin päästettiin seikkailemaan rappukäytävään. Tosca ystävystyi sen kanssa, molemmat olivat vielä nuoria silloin ja niinpä Tosca suhtautui luontevasti myös matriarkka Mutsikkaan. Olimme olleet täällä vasta muutaman viikon, kun huomasimme Mutsikan seurailevan Toscaa, joka nukkui oven edessä. Kyllä Tosca oli Mutsikan huomannut, mutta mitäs siitä ja jatkoi uniaan. Seuraavana päivänä Mutsikka ilmaantui neljän pennun kanssa La Miranden apajille, sieltä ovesta kun yleensä aina heitettiin jotain syötävää. Tosca seurasi parin metrin päästä, kun Mutsikka pentuineen söi kananluita halukkaasti. Siis kaupunkilaisterrieri ja puolivillit kissat!

Vuosien mittaan kävi selville, että Mutsikka oli aika laiska hoitamaan lapsiaan ja me osoittauduimme tarpeeksi höveleiksi niistä huolehtimaan. Niinpä se kerta toisensa jälkeen toi pesueensa meille. Tosin nämä ensimmäiset neljä olivat sen viimeiset hyvät ja terveet pennut, seuraavat katosivat jo pian meilletulon jälkeen paitsi Räpsykkä, josta lisää myöhemmin. Alussa Mutsikka ei antanut koskea itseensä, ei tosin tullut mieleenkään, niin häijyn näköinen se oli. Mutta kun sen lapset sitten ajan myötä kesyyntyivät ja antoivat paijata itseään, Mutsikkakin päätti kokeilla. Niinpä aika ajoin se tuli luokse kiehnäämään takapuoli pystyssä, etutassut kyykyssä ja ai kun se paijaaminen tuntui mukavalta. Paitsi että yhtäkkiä se sihahti ja läppäsi ja sitten taas jatkoi kiehnäämistä! Ota siitä nyt sitten selvää…