Yritä tässä nyt sitten saada kokovartalokuvaa!
Jacky pyysi minua suunnittelemaan toripöydän eteen painettavaa muovista »helmaa», jossa näkyisi kaikki tarvittavat tiedot ja olisi kuvat vuohista ja Coironista. Ihme kyllä valokuva-arsenaalistani ei löytynyt sopivaa kokovartalokuvaa ruohoa syövistä vuohista, joten lupasin mennä aamulla kuvaamaan laitumelle. Olin taas unohtanut, miksei minulla ollut niitä kokovartalokuvia! Heti kun olin päässyt aitauksen sisäpuolelle, kuttutädit juoksivat innoissaan luokseni: »Hei kivaa, meistä otetaan kuvia, haluatko tällä kertaa sieraimia, korvia vai silmiä?» Yhtäkkiä olin sadan hyväntuulisen, innokkaan vuohen saartamana. Siinä samalla toimin hinkkaustolppana sarville, rapsuttajana, keskustelukumppanina, puseroani ja housujani maisteltiin antaumuksellisesti, samoin kameran linssinsuojaa ja kantohihnaa… Jos yksinäisyys yllättää, kannattaa siis mennä vuohien laitumelle. Oli todella vaikeaa saada tärähtämättömiä kuvia, kun aina joku tönäisi laukaushetkellä. Olin kuitenkin laitumella tarpeeksi kauan niin että toiset luovuttivat lähikuvamahdollisuudesta ja menivät nyppimään ruohonalkuja ja lopulta onnistuin saamaan niitä kokovartalokuvia.
Vuohet ovat aivan erilaisia kuin lampaat, enemmän koiramaisia, uteliaita, seurallisia, kekseliäitä… Ensimmäinen kohtaamiseni vuohien kanssa kohta viisi vuotta sitten opetti aika paljon. Otin öljykangastakkini pois vuohelassa, laitoin sen mitään ajattelematta jollekin kaiteelle. Jacky tuli kohta takkini kanssa ja sanoi, ettei halua mitään lisäaromia juustoihinsa. Eiköhän joku kuttutäti ollut mielenkiinnosta alkanut maistella takkiani. Samoin tänään jouduin maistelun kohteeksi, puseroni, housuni, kenkäni, kamerani. Tällainen asennehan täytyisi saada lapsiinkin, kaikkea täytyy maistaa :)
Kyllä siellä nirppanokkiakin oli…
… ja sitten voikin vähän huilia…
hieno katsekontakti!
VastaaPoista