Kevätkö?

Onhan se ylellistä karata Suomen talvesta jo helmikuussa nauttimaan Etelä-Ranskan aikaisesta keväästä! Helmi-maaliskuun vaihteessa mantelipuut kukkivat jo tuolla alhaalla laaksossa, purot solisevat, linnut availevat ääntänsä… Aurinko lämmittää, silloin kun sumujen ja sateiden jälkeen käväisee tuolla taivaalla. Vuohet ja lampaat löytävät vihdoin jotain syötävää laitumilta.

Pikkukili harjoittelee ruohon syömistä

KUNNES:

Eikös eilen aamupäivällä, koleana, viluisena sellaisena, taivaalta alkoi tippua jotain ikävän tuttua: lunta! Ja sitä tuli, ja tuli ja tuli…

Estelle kiirehti päästämään raivona määkivät lampaat sisälle.

Työmatkani tänä aamuna

Iltapäivällä lumen tulo loppui, onneksi. Mutta eikös yöllä ollut satanut roiman verran lisää! Harmi, että kumisaappaat, jotka olin ostanut pari viikkoa sitten, olivat lyhytvartiset, olinhan ostanut ne sadetta enkä lunta varten. Aamulla, kun kahlasin terassin poikki juustolaan, höttö lumi livahti saappaanvarresta kastelemaan sukkani.

Luulin että tämä olisi riittänyt, kuva otettu eilen iltapäivällä.

Mutta ei, tämä samasta kohteesta aamulla!

Tässä sitä nyt värjötellään sisällä ja katsellaan talvista maisemaa. Lumen sulamisesta ei tietoakaan, lämpötila pysyttelee nollan molemmin puolin ainakin neljä seuraavaa päivää. Jacky kertoi aamulla, että noin 150 lammasta on vielä jossain tuolla laitumella, eivät olleet tulleet kotiin yöksi, missä lienevät… Anselme on parhaillaan auraamassa Coironin tiet, kauppaan pitäisi päästä viimeistään keskiviikkona. Kaikki talvivaatteeni ovat Helsingissä, eihän sitä nyt Etelä-Ranskassa niitä tarvita enää maaliskuussa… Ensimmäinen »turisti» saapuu kyläilemään torstaina, sain sentään varoitettua kelistä. Ja just kun oli niiiin keväistä! Joten ystävät siellä Suomen hangissa, niin täälläkin!