Täällä taas

Kohta pari viikkoa taas täällä juustoamassa. Kun tulin 16.2., tiet olivat lumisohjoa tulvillaan, ajaminen oli hankalaa. Seuraavana päivänä satoi kaatamalla, sitä seuraavana aurinko porotti täpöllä, joten lumi ja sohjo sulivat muutamassa päivässä. Tuoksuu keväälle, linnut sirkuttelevat, purot solisevat. Aika erilaista kuin mitä Suomen päässä tällä hetkellä, siellä hankien keskellä.

Nyt pieni, punainen taloni on suht valmis, ainakin täysin asuttavassa kunnossa ja lämmin. Isosta huoneesta on mahtavat näköalat, tämän kuvan olen ottanut zoomilla kaukaa lammaslaitumilta. Bassetien talo on siis tuossa vasemmalla, oikealla näkyy vähän heinälato-korjaamo-paja-kanila-kanala-rakennusta, sen takana on vuohela ja ylälaidassa häämöttää La Mirande, se, missä alun perin asuimme. Parhaillaan rakennamme päätalon alakertaan juustolan viereen pientä juustokauppaa entiseen autotalliin (tuo musta aukko vaalean talon alakerrassa). Sen pitäisi valmistua viimeistään huhtikuussa.

Terassi vai uima-allas? Talon eteläpääty, jossa on siis olohuone, keittiösyvennys ja parvi, valmistui vasta talven mittaan, todennäköisesti juuri ennenkuin tulin, koska raksatarvikkeita on vielä terassilla. On satanut tosi paljon ja terassini lainehtii. Jacky oli asettanut »pitkospuut», että pääsisin kuivin jaloin sisälle. Ostin kuitenkin kumisaappaat, joten nyt ei haittaa, voin kävellä missä tahansa…

Laitoin ruokapöytäni ikkunan ääreen, jotta saan nauttia maisemista. Tähän olen juuttunut myös läppärilläni työskentelemään, koko ajan jotain mielenkiintoista katsottavaa. Tässä zoomattu kuva yhtenä kirkkaana aamuna, kun ensimmäisen kerran näin taas vuoret pitkästä aikaa sumuisten päivien jälkeen. Nämä ovat meiltä itään päin Alppien länsireunaa.

Aamulennot ajallaan… Aamuin illoin päällämme lentää lukemattomia reittikoneita. Sininen taivas on usein aivan ruudullinen.

Lampaat lähdössä aamulenkille. Ruokapöytäni äärestä voin seurata lampaitten elämää. Aamulla niiden on pakko – tällä hetkellä todellakin pakko – lähteä päiväksi ulos, vaikka olisivat paljon mieluummin sisällä heinää syömässä. Ruoho alkaa vasta vähitellen kasvaa, joten nälkäisinä ne iltapäivällä kotiin kipittävät.

Tämä näkymä on tiskatessani. Tuossa vasemmalla nurmikolla on yleensä kanoja ja kilejä, vähän kauempana aidan takana kutut. Joskus lampaat ovat tuossa tien poskessa, kun odottelevat sisään pääsyä.

Pari yötä sitten heräsin neljän aikaan hirmuiseen ukkoseen. Kuu kuitenkin kurkisteli makuuhuoneeni ikkunasta sisään ukkospilvien lomasta. Viime yönä oli myös hirmuinen myrsky, ulko-ovenikin oli lentänyt auki. Onneksi olin vielä hereillä, joten sain sen suljettua tiukasti. Aamulla myrsky oli jo rauhoittunut ja kaunis keväinen päivä nautittavana.