Ilmojen lämmittyä aloin vihdoin pitää kylpyhuoneen ikkunaa auki läpi yön. Mukavaa raikasta ilmaa leijui sisään, mutta siinä sivutuotteena sain myös uuden torkkuherättäjän… Kylpyhuone on kanalan puoleisessa päädyssä ja nyt joka aamu viiden jälkeen uniini sekoittuu epävireisen kukon epätoivoinen äänenavausyritys. Se ei todellakaan ole yksinkertainen puhdas »kukkokiekuu» vaan usein monitavuinen »kukko-rää-rää-kyyyyy» (piafmaisella ärrällä), jossa lopputavu lannistuu ja lopulta sortuu kokonaan. Joskus kiekaisu loppuu heti alkuunsa: »kukko-räää», äsh eiku uudelleen: »kuk-kuk-rääää-kyyyy…». Voi reppanaa! Olisikohan nuoren kukon äänenmurros? Mutta sisua on pojalla ja suuret luulot itsestään! Pari kertaa sieltä on tullut jokseenkin mallikelpoinen kiekaisu, joten ehkä tuolla harjoittelumäärällä jonain päivänä, tai siis aamuna… Jään odottelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti