Lammaspaimenena

Olen yhdistänyt aamulenkkini lampaiden ajoon kauemmas rinteeseen, täkäläinen versio aamulenkeistäni Tähtitorninmäen puudeleiden kanssa. Nyt vielä on sen verran vähän syötävää laitumella, että lampaat olisivat mieluummin lampolassa heinää syömässä. Ne ovat haluttomia lähtemään kauemmas, joten minä kuljen lauman perässä ja hoputtelen niitä »ale, ale, ale» -huudoin (taitavat täkäläiset kirjoittaa sen allez!) ja tädit kipittävät kilpaa kuin aina Stockmannin hulluille päiville. 

Ensimmäisen kerran, kun avasin lampolan oven yksin ilman Jackya ja koiria, lampaathan päättivätkin lähteä ihan toiseen suuntaan, mihin piti, ja minä koko nelisataapäisen lauman perässä hölmistyneenä. Niiden olisi pitänyt kaartaa oikealle, mutta nehän kaarsivatkin vasemmalle ja hajaantuivat rinteeseen niin etten voinut niille mitään. Tunsin itseni niin turistiksi, niin turistiksi, kamera kaulassa, lippalakki silmillä kiipeilin pitkin pengerryksiä ja piikkipensaita ja yritin epätoivoisesti saada niitä kasaan ja kääntymään. No en tietenkään onnistunut. Menin kertomaan Estellelle, joka lähti koirien kanssa juoksemaan niiden perään, mutta ne olivat häipyneet jo niin kauas, että Estelle tuli takaisin olkapäitään kohautellen. Nämä eläimet tekevät aina jäynää uusille hoitajille. Joka talvi, kun Estelle ja Jacky ovat viikon lomalla ja isot pojat hoitavat eläimet, jotkut karkaavat tai tekevät jotain muuta jäynää. Kiusa se on pienikin kiusa.

Osa lampaista palasi illaksi kotiin, osa jäi ulos pikkupakkaseen, mutta Jacky löysi ne seuraavana päivänä onneksi hengissä. Seuraavana päivänä ne saivat ihan luvan kanssa mennä tälle samaiselle laitumelle yhdessä hevosten kanssa, siellä oli vähän enemmän syötävää.